Materiaaliopas - Paperipakkaukset

Valmistus paperista ja kartongista


Paperi muodostuu selluloosakuitujen verkosta. Selluloosakuituja saadaan käsittelemällä puuta, joka muodostuu pääasiassa selluloosasta ja ligniinistä. Paperin ominaisuuksiin voivat vaikuttaa monet eri tekijät: kuitujen pituus, täyteaineet (esimerkiksi savi tai liitu) tai kuitujen erilainen käsittely. Siten voidaan valmistaa monenlaisia papereita. 

Paperimassen takeminen aloitetaan puun kuorimisesta ja sitten puuta työstetään niin, että kuidut vapautuvat. Tähän on olemassa erilaisia menetelmiä. Menetelmä valitaan sen mukaan, minkä tyyppistä paperia halutaan valmistaa. Lue prosessista listää alta!

1. Massan valmistus

Pumppausmassan tai paalien muodossa oleva paperimassa liuotetaan veteen. Erityyppisiä massoja voidaan sekoittaa haluttujen ominaisuuksien saamiseksi paperille, koska erilaiset massat sitoutuvat eri tavoin verkoksi - hioke sisältää lyhyitä kuituja, jotka antavat paperille vähän lujuutta mutta hyvät paino-ominaisuudet, kun taas pitkäkuituisesta havupuusulfaattimassasta saadaan vahvaa, mutta paino-ominaisuuksiltaan huonoa paperia. Massa jauhaminen sovitetaan massan tyypin ja papperille haluttujen ominaisuuksien mukaan. Mekaanista massaa ja uusiokuituja ei yleensä tarvitse jauhaa, jos sen kuiduilla on jo oikeat ominaisuudet. Massaan lisätään pH-arova säätäviä kemikaaleja ja lisäaineita.

Sen jälkeen lisätään liima-aineita, jotka taas vähentävät kuitujen vedenimukykyä. Alunaa lisätään helpottamaan liiman kiinnittymistä kuituihin. Tärkkelystä lisätään lisäämään paperin vahvuutta ja jäykkyyttä. Myös lisätään väriainetta, vaahtoamista vaimentavaa ainetta ja retentioainetta (joka sa seoksen pysymään viiralla prosessin seuraavassa vaiheessa).

2. Vedenpoisto

Sitten massaa laimennetaan vielä vedellä, ja se puristetaan viiraksi sanotulle läpäisvälle kankaalle. Viiralla vesi valuu pois ja paperiarkki alkaa muodostua. Massa poistuu viiralta paperiratana, jolloin sen kuivapitoisuus on 20 %.

3. Puristus

Arkki ajetaan pyörivien valssien läpi, jolloin vettä puristetaan pois. Puristus tapahtuu useissa vaiheissa, joiden aikana kuivapitoisuus kasvaa ja kasvaa. Puristuksen lopusse arkin kuivapitoisuus on 30-50 %.

4. Kuivaus

Lopullinen 95 %:n kuivapitoisuus saadaan aikaan kuumilla kuivaussylintereillä, jotka kuivaavat papperin. Kostea ilma tuuletetaan pois ja lämpö otetaan talteen lämmönvaihtimilla.

5. Viimeistely

Sen jälkeen seuraa paperin viimeistely, esimerkiksi kiillotus, päällystys, leikkaus rullaksi tai arkeiksi tai pakkaaminen. Paperin pinta voidaan tasoittaa valssien välissä eli konekiillottaa. Pintakäsittely on tavallista, paperin pinta voidaan liimata tärkkelyksellä kostumisen vähentämiseksi tai päällystää seoksella, jossa on savea, liitua tai titaanidioksidia, jolloin paperista tulee vaaleampaa ja painokelpoisempaa. 

Kun paperi on valmis, se kierretään rullille, jotka myydään edelleen teollisuudelle.

Käyttö ja

laatu

Kartonkimateriaalin etuihin kuuluu se, että se saadaan uusiutuvasta raaka-aineesta. Samalla kierrätysjärjestelmä on rakennettu hyvin ja kierrätysaste on korkea. Myös uusiomateriaalin käyttö on hyvin yleistä. Kartonki on myös biologisesti hajoavaa, eikä se ole yhtä ongelmallista kuin muut materiaalit, jos sitä pääsee luontoon. Haittoja ovat se, että paperin valmistuksessa tarvitaan paljon vettä ja energiaa, ja se voi aiheuttaa kemikaalipäästöjä, koska kemikaaleja käytetään paljon.

Tee kestäviä paperipäätöksiä!
  • Käytä mahdollisimman vähän materiaalia. Kevyempi kartonki aiheuttaa vähemmän päästöjä. Kuitenkin kartongin tulee edelleen täyttää tehtävänsä, tuotteiden suojaaminen, koska yleensä tuotteilla an suurempi vaikutus ympäristöön kuin kartongilla.
  • Käytä kierrätysmateriaalia. Kierrätydmateriaali säästää resursseja.
  • Arvioi toimittajat. Eri toimittajien hilidioksidipäästöt vaihtelevat paljon.
  • Käytä ensi sijassa uudelleen, muuten kierrätä kartonki.
  • Vältä materiaalien sekoittamista.
  • Kierrättämisen helpottamiseksi vältä kultamaalin käyttämistä.
Paperipakkaukset ja

niiden ominaisuudet ympäristön kannalta

Paperipakkaulset perustuvat selluloosaan ja ovat uusiutuvia. Kartongin ilmastovaikutus kytkeytyy suuresti sen valmistuksessa käytettyihin energioihin. Eräs ruotsalainen vamistaja laski taivekartongin ilmastivaikutukseski 0,24 Kg Co2-ekvivalenttia / kilogramma, kun taas eurooppalainen keskiarvo oli 1,3 Kg CO2-ekvivalenttia taivekartongin kilogrammaa kohti elintarvikeviraston (livsmedelsverket) raportin mukaan.

Aaltopahvi aiheutti 0,44 Kg CO2-ekvivalenttia/Kg, kun raaka-aineesta 18 % oli neitseellistä raaka-ainetta ja 82 % kierrätysraaka-ainetta, ja sähkö oli eurooppalaista sähköä (melkein pelkästään fossiilista energiaa).

Helppo tapa tehdä suuri ero

Kierrätys


Vuonna 2018 Routsissa markkinoille tulleesta paperista, pahvista, kortongista ja aaltopahvista kierrätettiin 82 % (SCB). Paperipakkausten materiaalien kierrätys on edullista, koska se säästää maapallon resursseja - yksi tonni uusiopaperia vastaa 14 puuta, ja valmistettaessa paperia kierrätyskuidusta energiaa kuluu vain 1/3 määrästa, joka kuluu kun se valmistetaan neitseellisestä raaka-aineesta. 37 % neitseellisen kartongin tuotannon aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä säästetään, jos raaka-aine on kierrätettyä materiaalia.

Kun paperipakkauksista on tullut jätettä, ne kerätään ja kuljetetaan lajittelulaitoksiin, jossa niistä poistetaan vieraat esineet ja nu puristetaan suuriksi paaleiksi. Paalit kuljetetaan kierrättälle, joka Ruotsissa on melkein aina Fiskeby Board. He analysoivat paalit ja selvittävät, mistä paperityypeistä ne muodostuvat (aaltopahvi, muut paperipakkaukset, muu paperi tai muu materiaali). Sitten materiaali siirentään suureen pyörivään rumpuun yhdessä suurten vesimäärien kanssa. 

Rumpu toimii pesukoneen tapaan, ja siine pakkaukset liuotetaan kuiduiksi, jotka erotetaan muusta materiaalista, esimerkiksi muovista. Kuitumateriaali pestään viiralla, joka on reikäisen kankaan kaltaista. Siinä vesi valuu pois, minkä jälkeen kuiumassa jatkaa paperikoneessa, jossa se puristetaan useiden kerrosten muodostamaksi pahvikksi. Pahvi kuivataan ja käsitellään liidulla, savella ja sideaineella niin, että saadaan valittu loppulaatu. Pahvi rullataan ja myydään pakkausten valmistajille ja painolaitoksille.

Prosessissa eroteltu jäännösmatariaalia käytetään energiaksi. Paperikuidut voidaan käyttää 6 -7 kertaa, koska ne kuluvat ja lyhenevät jokaisessa kierrätyssyklissä. Kun ne on käytetty loppuun, ne voidaan polttaa energiaksi.

Aaltopahvin ja paperin kierrätysprosessi on kestävä prosessi. Ajateltavaa kierrätyksen helpottamiseksi: materiaaleja ei kannata sekoittaa, esim. pahviin ei kannata tehdä muoviikkunoita, ja jos kartonki maalataan, kultaväriä kannattaa välttää, koska se on perinteisesti aiheuttanut ongelmia prosessissa. 

Vuonna 2018 Routsissa markkinoille tulleesta paperista, pahvista, kortongista ja aaltopahvista kierrätettiin 82 % (SCB). Paperipakkausten materiaalien kierrätys on edullista, koska se säästää maapallon resursseja - yksi tonni uusiopaperia vastaa 14 puuta, ja valmistettaessa paperia kierrätyskuidusta energiaa kuluu vain 1/3 määrästa, joka kuluu kun se valmistetaan neitseellisestä raaka-aineesta. 37 % neitseellisen kartongin tuotannon aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä säästetään, jos raaka-aine on kierrätettyä materiaalia.

Kun paperipakkauksista on tullut jätettä, ne kerätään ja kuljetetaan lajittelulaitoksiin, jossa niistä poistetaan vieraat esineet ja nu puristetaan suuriksi paaleiksi. Paalit kuljetetaan kierrättälle, joka Ruotsissa on melkein aina Fiskeby Board. He analysoivat paalit ja selvittävät, mistä paperityypeistä ne muodostuvat (aaltopahvi, muut paperipakkaukset, muu paperi tai muu materiaali). Sitten materiaali siirentään suureen pyörivään rumpuun yhdessä suurten vesimäärien kanssa. 

Rumpu toimii pesukoneen tapaan, ja siine pakkaukset liuotetaan kuiduiksi, jotka erotetaan muusta materiaalista, esimerkiksi muovista. Kuitumateriaali pestään viiralla, joka on reikäisen kankaan kaltaista. Siinä vesi valuu pois, minkä jälkeen kuiumassa jatkaa paperikoneessa, jossa se puristetaan useiden kerrosten muodostamaksi pahvikksi. Pahvi kuivataan ja käsitellään liidulla, savella ja sideaineella niin, että saadaan valittu loppulaatu. Pahvi rullataan ja myydään pakkausten valmistajille ja painolaitoksille.

Prosessissa eroteltu jäännösmatariaalia käytetään energiaksi. Paperikuidut voidaan käyttää 6 -7 kertaa, koska ne kuluvat ja lyhenevät jokaisessa kierrätyssyklissä. Kun ne on käytetty loppuun, ne voidaan polttaa energiaksi.

Aaltopahvin ja paperin kierrätysprosessi on kestävä prosessi. Ajateltavaa kierrätyksen helpottamiseksi: materiaaleja ei kannata sekoittaa, esim. pahviin ei kannata tehdä muoviikkunoita, ja jos kartonki maalataan, kultaväriä kannattaa välttää, koska se on perinteisesti aiheuttanut ongelmia prosessissa.